perjantai 14. marraskuuta 2014

Road-Tripin loppukaneetti eli tuntemuksia ja muisteluja reissun jälkeen


Kolmisen viikkoa kun on tutustunut taas Suomen hyytävämpään ilmapiiriin olisi ilmeisesti aika tehdä yhteenveto 21 päivän Amerikan katselmuksesta. Hieno reissu kaikenkaikkiaan! Viskitislaamon jälkeen kun ei enää kellotettuja kiintopisteitä ollut alkoi lomaväsymys hieman painaa... Varsinkin parin pitkän ajopäivän jälkeen. Mutta mennään kronologisessa järjestyksessä suurinpiirtein.

Päivä 1.

Saavuimme Houstiin illalla ja amerikan kolikkopuhelimen toiminta takkuili siihen malliin, että otimme taksin lentokenttä hotellille. Ramada Houston Intercontinentalia Will Clayton Highwaylla ei voi suositella... Hinta uskomattoman halpa ja hintaansa nähden hyvä palvelu ja pienimuotoinen aamupala. Mutta se huone. Olin oksentaa siitä homeen hajusta mikä huoneessa vallitsi eikä Wi-Fi pelannut huoneessa vaikka olisi pitänyt. No, aulassa kuitenkin pelasi. Eikä hotellia pelastanut ulosteinen pyyhe huoneessa. Ilmainen kuljetus lentokentälle toki onnistui.

Päivät 2.- 6.



Las Vegas! Sin City! Allekirjoittanut on vieraillut kaupungissa pariinkin otteeseen pelatakseen Hold´em:a ja päätyäkseen vihille! Tällä kertaa ei ylimäärin tullut pelattua kuin yksikätisiä rosvoja ja rosvoja ne todellakin ovat! Ensimmäinen kerta kun miinukselle jäätiin rahallisesti, mutta tulipahan matkatoverin kanssa nähtyä paljon sitäkin vegasia mitä vihreän veran äärellä ei näe. Pienenä vinkkinä kannattaa pysyä erossa halvasta bourbonista, jota kaupat myyvät! Four Loko:n Chigacosta tulevat juomasekoitukset ovat toinen asia... Ihmettelin kun ostin "Vesimeloni lonkeroa", että toimiipa hyvin.. Olipa yllätys kun ABV oli 12 ja pakkauskoko vajaa seitsemän desiä. Vaimoni tarkan silmän onneksi pääsimme myös katsomaan Irlantilaista Rockabillyn yhdeksi parhaimmaksi mainuttua Imelda May:ta, jota on verrattu jopa Billie Holliday:in uuteen Brooklyn Bowl:iin! Loistava konsertti! Jos artisti ei ole tuttu niin tässäpä linkki, josta voi tutustua. Imelda May - Mayhem


Lisäksi eräs kengänkiillottaja antoi Timolle elämänohjeilta, kun oli kertonut mitä hän tekee elääkseen. Ohje kuului kutapuinkin näin: -Huomaan että olet erikoinen ja taiteellinen persoona, joka pitää siitä työstä mitä tekee! -Ei ole väliä mitä työtä teet kunhan nautit siitä. Hän oli tehnyt samaa työtä Vegasissa vuodesta -65 ja oli tyytyväinen kun saa keskustella ihmisten kanssa eripuolilta maailmaa ja hänellä on vaimo ja lapset. Hienointa oli oli että asiakas oli tyytyväinen lopputulokseen eli laatu ennen kaikkea... Tipit siis hänelle.. Se oli hänen American Dream! Hieno mies!



Päivät 7.-9.

Vegasista jätimme taaksemme aamuyöstä ja saavuimme Houstiin takaisin puolenpäivän aikaan. Sukkulabussilla autovuokraamoon ja Charger haltuun. Olin varannut auton etukäteen netin välityksellä hintaan 395 taalaa. Lisäkustannuksia tuli paikanpäällä kun otimme linsenssin toiselle kuljettajalle 11$/päivä, sekä puhjenneen renkaan vakuutuksen 5$/päivä, uusissa autoissa ei nimittäin ole vararenkaita! Lisäksi täyden tankin polttoainetta hintaan 58$ taalaa. Tankin koko oli 62 L. Eli jälkikäteen maksettiin bensiinistä hieman ylihintaa, mutta ei annetan sen häiritä... Suomen hintoihin verratuna sangen edullista! Halvimmillaan bensiini maksoi Missisippiläisellä redneck-Shellillä 2,75 $ per gallona eli 1,25 dollarin kurssilla laskettuna 57 senttiä litra!

Kun Perjantaina saimme Chargerin alle GPS näytti matkaa hotellille 71 kilometriä eli aikasta iso kaupunki on tuo Houston! Hotellimme oli Super 8 ketjun majoitus. Hinta/laatu suhteeltaan Super 8 on uskomaton... Perus siistit huoneet, rempatuissa jopa luksusta. Kahvinkeittomahdollisuus, Mikro, Pienimuotoinen aamiainen ja ilmainen Wi-Fi huoneessa, joka myös toimii!

Illan ohjelmaksi oli varattu Kemiläis yhtyeen Sonata Arctican keikka! Hieno paikka tutustua paikallisiin ja yllätys yllätys jokainen keikalla ei ollut niin sanotusti "wasted" toisin kuin suomessa! Myös paikalliset pienpanimo oluet olivat vahvasti esillä venuella ja niista asiantuntevan baarimikon kanssa kävinkin hedelmälliset keskustelut ennen keikan alkua! Näinkin hyvän videon nykyälypuhelimella saa... Video on peräisin eturivin fanilta.. Sonata Arctica - Kingdom for a heart & San Sebastian

Päivät 10.-11.

Houstonista New Orleanssiin eli jazz-musiikin mekkaan oli matkaa noin 350 mailia. Hotellivalintamme osui jälleen Super 8:n Chef Menteur Drive:lla. Lähikauppa, josta iltapurtavat kävimme ostamassa oli jopa hieman pelottava ja siitä kertoi myös, että myyjä oli polykarbonaatin ympäröimässä karsinassa. Hurrikaani Katrinan jäljiltä New Orleans oli edelleenkin "likainen" paikka. Bourbon Street vaikutti Slummilta kaikkine pummeineen, joihin ei kannata juuri yhteyttä ottaa. Toki kävimme Bourbonilla vain päiväsaikaan. Kyseinen katuhan on täynnä vain baareja, ravintoloita ja strippi-klubeja.

Kävimme myös soilla ajelemassa ilma-aluksilla. Hieno paikkaa tuo suo... Kuin Tim Burtonin elokuvista!!! Suosittelen kaikille Louisianassa vieraileville. Hintaa noin 80 taalaa.

Ja se ruoka! Parasta mitä USA voi tarjota. Rapuja, simpukoita, ostereita ja mitä tahansa menreneläviä. Ja mihin hintaan... Paikallinen kertoikin Louisianan johtavan tilastoja sydänkuolemissa ravuissa olevan kolesteroli määärän takia, mutta mainitsi sivulauseessa, että he kuolevat myös onnellisina!


video


video

Päivät 12.-14.

New Orleanssista tempaisimme rankkasateen saattelemana kohti Rock n´ Rollin mekkaa Memphisiä. Graceland! Voiko enempää kertoa! Ehdoton matkan kohokohta. Maailman kuuluisimman artistin koti oli erittäin vaikuttava. Elvis elää! Yövyimme tien toisella puolella Heartbreak Hotellissa jossa Elviksen musiikki soi 24/7. Juuttaan kokoiset huoneet ja Elvis kuvitti seiniä. Ainoa miinus tuli erittäin hitaasta Wi-Fi:stä. Myös Sun Studion tour on käymisen arvoinen. Pakettiimme kuului myös Rock n´Soul Museum ja STAX museo. STAX:n jätimme käymättä ajan puutteen vuoksi. Beale Street joka Memphisin kuuluisa blueskatu oli kertakaikkiaan hieno ja vaikuttava. Eli älä jätä väliin jos Memphisiin eksyt.






Päivät 15.-16.

Nasville! Country-musiikin kehto! Käväisimme Country Music Hall of Fame:ssa ja Johnny Cash Museumissa. Country musiikista diggaavalle CMHF on must. Johnny Cash museum oli aika pieni ja ihmisiä aivan liikaa. Broadwaylla oli paljon baareja, bootsi-kauppoja ja ruokapaikkoja. Ehdottomasti käymisen arvoinen.

17. Päivä

Lynchburgin on ns. "kuiva maakunta", jossa ei ole viinakauppoja eikä baareja. Siitä huolimatta kunnassa sijaitsee yksi maailman kuuluisimmista tislaamoista.... Jack Daniel´s! Uskomaton paikka kerta kaikkiaan. Kannattaa mennä heti aamusta jolloin saatat päästä mukaan suositulle maistelu kierrokselle! Hintaakin vain kymmenen taalaa. Kuivan kunnan erikoisetuna tislaamo sai kumminkin myydä omasta myyntipisteestään Tennesseen Whiskey:tä vierailijoille.




Lynchburgista jatkoimme taivaltamme Alabaman kautta Missisipin Jacksoniin. Pysähdyimme ilta myöhään -In-The-Middle-Of-No-Where- huoltoasemalle ja ensimmäistä kertaa tuli suomi pojallekin hieman turvaton olo kun miljöö kuhisi hampaattomia mustia miehiä ja gansterimallin Cadillac oli yleisin kulkuneuvo. Pikaiset ostokset ja takaisin tien päälle kohti hotellia.

video

Päivät 18.-19.

Jacksonista lähdimme jälleen aamusta kohti Austinia. Kaikki tämä on pelkkää bonusta matkalle, kun ajateltiin että ei ehditä. Helposti ehdittiin kun tempaistiin pari viiden sadan mailin ajopäivää. Austinissa majoituimme jälleen Super 8:n kuten monta muutakin kertaa matkan varrella. Austinin autopajat ja harrikkaliikkeet tuli koluttua läpi useampaan otteeseen. Mietimme että olemmeko Austinissa vielä pari päivää ja lähdetään kuuntelemaan live musaa, mutta päädyimme vielä katsastamaan San Antonion.

Päivät 20.-21.

San Antonioon on lyhyt matka Austinista.. Vajaa sata mailia. Hieman lisää autotarvikeliikkeitä, harrikoita, shoppailua ja Alamo. Pikkuhiljaa väsy alkoi iskeä. Seuraavana aamuna suuntasimme jo kohti Houstonia. USS Texas sotalaiva katsastettiin, auton palautus ja Super 8:n odottelemaan perjantai aamun lentoa.

Paikallisia haastateltiin amerikan normeista. Ylinopeutta ei paljon kannata ajella. 15 mailin ylityksestä löydään jo kihlat ranteisiin ja promille rajat pyörii 0.08-0.1 promillea. Pikaisen googletuksen jälkeen selvisi että jenkeissä ilmoitetaan prosenteissa eli promilleraja on yleensä 0.8. Ja avonaisia alkoholijuomia ei saa autossa olla muillakaan matkustajilla.

Ajopäivinä teimme pienimuotoista vertailua Amerikkalaisista ketjuburger-ravintoloista. Tulokset tässä linkissä: Soppa Hommia - Burger vertailu

Mitä seuraavaksi? Olisikohan Californian Road-Trip mitään?!?




2 kommenttia: